Matti Launosen veljenpojan Pekka Launosen muistopuhe 18.5.2019 Pyhän Markuksen kappelissa Kuopiossa

Matti Launonen 1944-2019

Matti Launosen siunaustilaisuus pidettiin 18.5. 2019 Pyhän Markuksen kappelissa Kuopiossa. Mattia oli saattamassa viimeiselle matkalle sukulaiset ja suuri ystäväjoukko. Lämminhenkinen muistotilaisuus pidettiin Kuopion klubilla, jossa kuultiin lukuisia muisteluita Matista.

Hyvät Matin sukulaiset ja ystävät.

Ainutlaatuinen ja mahtava persoona on poissa.

Vaikka Matin poismenosta on jo lähes kaksi kuukautta, sitä on yhä jotenkin vaikea mieltää todeksi. Niin eloisa ja elinvoimainen Matti aina oli, kun hänet tapasi, aivan loppuun asti: täynnä elämää ja uusia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Matti teki ja koki paljon, käyn puheessani läpi Matin elämän pääpiirteet.

Matti syntyi vuonna 1944 Kuopiossa, jossa hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa, harrastaen suunnistusta ja jalkapalloa. Vuonna 1963 Matti oli suunnistuskilpamatkalla, kun hän joutui auto-onnettomuuteen ja halvaantui pysyvästi.

Entisestä huippukuntoisesta suunnistajasta koko päiväistä avustusta ja huolenpitoa vaativaksi hoidokiksi päätyminen aluksi lamaannutti Matin. Mutta Matti, joka oli luonteeltaan päättäväinen – ja usein jopa itsepäinen – päätti, että hän ei jää elämänsä sivustakatsojaksi eikä surkuttele sitä, mitä elämä ennen onnettomuutta oli ollut. Ja kuusikymmen luvun loppupuolen Invalidiliiton kuntoutusleiriltä alkoikin uusi kilpaurheilijan elämä.

Urheilu otti, urheilu antoi. Matti yritti löytää kaikista asioista aina jotain hyvää, ja vammautumisestaankin ja pyörätuoliin joutumisesta Matti myöhemmin murjaisi, että ilman auto-onnettomuutta hän tuskin olisi olympiavoittaja, kun suunnistus ei ole olympialaji.

Ensimmäiset arvokilpailut, joihin Matti osallistui, olivat vuonna 1971 Stoke Mandevillessa, josta tuomisena oli kaksi uintihopeaa. Sittemmin uinti ja viisiottelu jäivät, ja pöytätenniksestä tuli Matin leipälaji, jossa Matti kilpaili vaikeimmin vammautuneiden pyörätuolipelaajien luokassa yksi.

Kilpailumatkat veivät Matin kaikkiin maanosiin ja kymmeniin maihin. Ensimmäiset olympialaiset, joihin Matti osallistui, olivat vuonna 1972 Heidelbergissä, ja viimeisiksi jäivät Ateenan vuoden 2004 kilpailut eli Matti osallistui kaikkiaan yhdeksiin olympialaisiin, joista hänellä oli tuomisinaan lukuisia mitaleja. Henkilökohtaisen olympiakullan Matti sai Barcelonasta 1992. Kaiken kaikkiaan Matti sai 10 paralympiamitalia. Lisäksi maailman- ja Euroopan mestaruuskilpailuista Matti sai pöytätenniksessä lukuisia kultamitaleita. Kaikki lajit huomioiden Matti saavutti lähes 60 arvokisamitalia.

Matti oli todellinen maajoukkueurheilija, sillä hän aina painotti, että mitalit eivät tullet hänelle vaan Suomelle. Maailman pöytätennisliiton mukaan Matin saavutukset ja mittava ura tekevätkin hänestä ei ainoastaan erään kaikkien aikojen parapöytätennispelaajan vaan erään kaikkien aikojen paraurheilijoista. Vuoden vammaisurheilijaksi Matti valittiin 1997, ja presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla Matti kävi kaksi kertaa.

Menestys ja kilpailumatkat eivät tulleet Matille kuin illallinen Manulle. Monissa urheiluun ja valmentautumiseen liittyvissä asioissa Matti oli todella tiukka ja vaativa. Matti harjoitteli viitenä kuutena päivänä viikossa kerran kaksi päivässä yli neljän vuosikymmenen ajan. Näin hän oli edelleen yli 70-vuotiaanakin oman sarjansa maailmalistan kärkipelaajia. Matti oli siis todellinen huippu-urheilija, joka harjoitteli systemaattisesti ja jolla oli kova kilpailuvietti. Matti olikin aina ja kaikkialla valmis pelaamaan, niin istuvien kuin seisovien kanssa. Ja vielä tänä vuonnakin hänen oli tarkoitus osallistua EM-kilpailuihin.

Luonteeltaan Matti oli sosiaalinen ja seurallinen, todellinen savolainen supliikkimies. Seurassa kuin seurassa Matti oli aina oma itsensä, oli sitten kyse Kuopion torista tai kuninkaallisten kohtaamisesta. Matilta riitti aikaa ja juttua kaikille. Kuningatar Silviaakin hän halasi, ilman paitaa tietenkin. Matin ystävällinen luonne ja loistava huumorintaju tekivät hänestä todella suositun kaikkialla, minne hän meni. Matilla olikin todella laaja ystäväpiiri niin Suomessa kuin maailmallakin.

Matti ei antanut vammojensa estää elämästä täyttä elämää. Hän rakensi Vuorelan kotinsa mieleisekseen, jossa hänen oli helppo liikkua, ja eli kotonaan, kuin kuka tahansa käveleväkin. Autolla Matti tuli ja meni mielensä mukaan: kauppaan, vierailuille, harjoittelemaan, kilpailumatkoille, katsomaan jalkapalloa ja niin edelleen. Kauniina kesäpäivinä Matti usein lähti veneilemään ja meni juomaan kahvit läheiseen saareen. Matin elämä Vuorelassa ei poikennut mitenkään kenenkään kävelevän elämästä paitsi ehkä siinä, että se oli todella rikasta ja sosiaalista.

Kahdeksankymmen luvulta lähtien Matti vietti talvet Floridan Lake Worthissa. Aurinkoa ja lämpöä rakastavana se oli Matille enemmän kuin toinen koti, se oli todellinen paratiisi. Siellä Matti saattoi käydä talvellakin lenkillä päivittäin ja imeä itseensä auringon lämpöä. Ammerikkalainen elämäntapa, joka on sosiaalista ja perustuu autolla liikkumiseen, sopi loistavasti Matille, joka nautti ihmisten kanssa juttelusta sekä autoilusta ja sen suomasta liikkumisen vapaudesta.

Kaiken kaikkiaan Matti eli niin monipuolista ja vilkasta elämää, että siinä jää suurin osa meistä kävelevistä toiseksi. Matin tekemisiä ei neliraajahalvaus tai ikä todellakaan rajoittanut: pari vuotta sitten Matti kävi Turkin matkalla riippuliitämässä. Siinä on teko, jota on vaikea pistää paremmaksi.

Ja jos minun pitäisi kiteyttää Matin elämä jollakin tavalla, niin Matti oli todella esimerkillinen siinä, että hän ei pienistä – eikä isommista – vastoinkäymisistä lannistunut vaan aina otti ne vastaan huumorilla ja peräänantamattomuudella. Matti antoikin elämällään loistavan esikuvan sille, että fyysiset rajoitteet eivät estä ihmistä elämästä täyttä ja rikasta elämää.

Kiitos.